Yhdistys aloitti toimintansa vapaaehtoisvoimin. Vuonna 1999 käynnistynyt nuorten huumekuntoutujien ryhmätoiminta edellytti vanhempien mukanaoloa hoito- ja kuntoutumisprosessissa. Tästä sai alkunsa läheisryhmä, jonka perustajina toimivat Jaana Novistkij ja Anne Savolainen.

Helsingin kaupunki tuli mukaan tukemaan nuortenryhmän toimintaa puolivuotisella projektilla, joka alkoi 20.3.2000. Kaupunginhallitus myönsi projektille toiminta-avustusta. Nuorisoasiainkeskus huolehti projektin taloushallinnosta ja toteutuksesta vastasivat sosiaalityöntekijä Mari Pakarinen ja nuorisotyöntekijä Erkki “Eki” Laukkanen. Päihdeasiantoimiston tehtävä oli huolehtia päihdehuollon palveluiden järjestämisestä. Erityissosiaalitoimisto kiinnittyi projektiin asunnottomien nuorten osalta. Yhteistyön kautta alkoi elämänhallintaprojekti, jonka tavoitteena oli toiminnallisin menetelmin tukea nuoria huumekuntoutujia normaaliin arkielämään. Projektin päättyi 20.9.2000 minkä jälkeen nuortenryhmä Dems & Co jatkoi kokoontumistaan Jaana Novitskijn johdolla.

Omaiset Huumetyön Tukena ry merkittiin yhdistysrekisteriin 22.6.2000, jonka jälkeen se pystyi anomaan tukea toiminnalleen. Yhdistyksen ensimmäinen tukija oli Lapsi ja Luonto Säätiö, joka myönsi avustusta leiritoimintaan. Näin pystyttiin kesällä 2000 järjestämään kesäleiri Turun ulkosaaristossa Nötön saarella. Leirille osallistui Nuorten elämänhallintaprojektissa mukana olevia nuoria. Lopulta vuonna 2001 RAY tuli mukaan tukemaan yhdistyksen toimintaa kolmivuotisella projektiavustuksella.

Keväällä 2002 Dems & Co ryhmän toiminnasta valmistui Novitskijn tekemä opinnäytetyö ja kuntoutusmalli nimeltä ”Elämäntaitoja ryhmätyönä”. Näin myös nuortenryhmää alettiin nimittää elämäntaitoryhmäksi. Ryhmän toiseksi ohjaajaksi tuli tuolloin Veera Väisänen. Novitskijn ja Väisäsen monivuotinen yhteistyö oli innoittavaa ja auttoi kehittämään ryhmätoimintaa isoin harppauksin eteenpäin.

Yhteistyön seurauksena viidettä yhteistä ryhmää ohjatessa Novitskij kirjoitti ryhmätyöstä työkirjan. ”Muutoksen mahdollisuus huumetyössä – ET-ohjaajan käsikirja” ilmestyi vuonna 2006. Se oli kuuden vuoden työprosessin tulos ja nivoi käytännön työstä saadun kokemuksen vahvasti ryhmänohjaajan arkeen.

Vuonna 2004 toiminta laajentui päihdetyön jälkikuntoutusmallia kehittävän Jälkipolku-projektin muodossa. Jälkipolku suunnattiin alle 30-vuotiaille nuorille, jotka olivat kotiutumassa päihdehuollon kuntoutusyksiköistä. Nyt Jälkipolun on käynyt läpi lähes 70 nuorta ja se on vakiinnuttanut asemansa kokonaan kuntarahoitteisena kuntoutusmallina.